Turtumus

Veri ei kierrä
enää sormenpäihin
Ne puutuvat
ja muuttuvat,
keräävät sinisyyttä

Kierto lakkaa raajoista
päättyy päähän
joka on tyhjennetty
omasta jo valmiiksi

Täydennetty uudelleen
uutistulvalla
mielimurheella
suurilla sodilla
tappavilla taudeilla
maailmantuskalla
kaikella turhalla

Sitten päällimmäiseksi
eksyvät turhimmat sanat
Ryöppyävät ulos
vain itsensä näkevältä
Mieleltä myrkyttyneen
suuresta suusta

"Apua, kauheaa
en ole tottunut
mitään tuntemaan
Sairastun masennukseen
kohtelen itseäni kaltoin
peilaan itseäni
muihin sairaisiin
Ja sairastutan
kaikki ympäriltäni
samaan turhuuden
alhaisuuden alhoon"

Ja se on
kuitenkin vain
elämää