Sun likaiset hiuksesi kutittavat kasvojani
Alkaa aivastuttaa,
pidätän sitä sekä nauruani
Jotta en sua herättäisi
Nukut kuin pieni lapsi
Ääntelet ja huokailet, levottomana
Mä katselen sua yön tunteina
Verhojen raosta pilkistää katulampun kelmeä valo
Pystyn erottamaan kasvojesi ääriviivat,
nenän kyömyn, avonaisena huokaavat huulet
Tahtoisin kovin sua koskettaa,
saada tarttumapintaa, suukottaa
En uskalla
Painaudun peiton alla lähemmäs, kiinni suhun
Hymyilen kyynel silmäkulmassani
Kuinka voikaan näin rakastaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit