Pienen pojan tarina

Ei koulumatkaa rauhas saa kulkee,
kaikista leikeistä pois ne sulkee,
pienen pojan, onnettoman.
Kyyneleet valuu ja pelottaa,
kun kiusaajat ilkkuen hekottaa,
ei se lopu, ei tuu sopu.
Kotona soittaa äidille ja itkee,
äiti sanoo "sun pitää olla sitkee",
ei se auta, jumalauta!
Ei kukaan kuuntele pojan huolia,
saati pidä tämän puolia,
yksin suree, epätoivo tulee.
Poika vasta kymmenen täyttänyt,
jokaisen päivän yksinään viettänyt,
kipua ja tuskaa liikaa sietänyt.
ei tän elämän näin mennä pitänyt,
mut ajatus on pojalla hiljaa itänyt,
aamun tullen hän on päivänsä päättänyt.
Näit kohtaloit on Suomes tuhansii,
kiusaajat vois mennä kattoo peilii,
joskus toivois, et nää tarinat on unta,
mut tää on meijän luoma yhteiskunta.