Kriteerit

Mun yks ystävä joskus vuosia sitten kysyi:
Millainen on mun ihannenainen?
Mä mietin hetken ja vastasin,
että se on blondi, aika pitkä, ettei näytä tyhmältä kaupungilla, ku mä oon niin pitkä.
Se saisi olla maalta, ja uskaltais piereskellä mun seurassa, ja sen pitäisi ehdottomasti nauraa paljon.

Sen jälkeen mä tapasin sut.

Sä olit brunette, sä olit lyhyt, ja en tiä mistä sä oot, mutta et ainakaa maalta kotoisin.
Sä olit kaunosieluinen, ja vaikka nauroitkin paljon, niin itkit lähes enemmän.

Ja mä mietin: sä olet paljon parempaa, kun mitä olen kohdannut.

Mä kun olen sellainen ihminen, joka miettii aamusin, ku laittaa paidan päälle, että olisi pitänyt laittaa se toinen paita.
Kun mä ostan auton, niin seuraavana päivänä, mua pelottaa että ostin väärän.
Kun mä tapaan uuden ihmisen, mä sanon päivää, ja silloinkin mietin, että olis pitänyt olla vähemmän muodollinen ja sanoa morjesta.
Mulla on sellainen epävarmuus aina, se on ollut pienestä asti.
Ehkä se on jonkinlainen tarkkaavaisuushäiriö, en osaa välttämättä pitää kiinni päätöksistäni.

Mutta kun mä näin sut, mä halusin sut.
Ja mä halusin sut vielä seuraavana päivänä.
Mä halusin sut vielä seuraavana vuonna.
Ja mä haluan sut vieläkin.

Minä joka en koskaan ole varma mistään, mun elämässä on vain yksi asia mistä olen ollut täysin varma.
Se olet sinä, vaikka et yhtäkään kriteereistäni täyttänyt, vaikka miksipä pitäisi...
..enpä niistä kriteereistäkään varma ollut.