Aurinko on laskenut ja raesade hakkaa ikkunaani,
peittäen sen väsyneesti alleen
tuulen tuivertaessa myrskylukemissa.
Olen riisunut vaatteeni ja mennyt peiton alle,
mutta sänkyni tuntuu kylmältä, niin kylmältä
ja niin suurelta.
Tässä olisi tilaa sinullekin.
Kuuntelen myrskytuulta ja mietin sinua.
Missä olet nyt, ja mitä teet?
Ajatteletko koskaan minua?
Seinänaapurini soittelee kitarallaan säveliä
ja tunnen olevani suojassa peittoni alla,
suojassa myrskyltä, maailman pahuudelta.
Käärin itseni peiton sisään ja siirrän tyynyäni niin,
että se painaa selkääni.
Aivan kuin olisit siinä, hengittäisit samaan tahtiin kanssani
eikä minulle voisi tapahtua mitään pahaa.
Hyvää yötä, Rakkaani. Tämä yö on meidän.
Selite:
Tällaisina kylminä öinä olisi ihanaa käpertyä rakkaan kainaloon, jos sellainen jostain löytyisi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
