Nimetön
polku kapenee
kävelemällä keskikaistaa,
tästä eiliseen
on enää hetken matkaa,
kysymällä suuntaa
jää kiinni pohjaan,
ulos epävarmuuteen
näenkö enää koskaan?
piirretään raja uudestaan
mustalla tussilla selkärankaan,
paniikki etsii omistajaa
nousenko tästä kuitenkaan?
annanko periksi taistelematta,
pukeudunko mustaan,
jätänkö tulematta?
en jaksaisi olla luovuttamatta
päivittäin kamppailen taukoamatta,
polku kapenee
kävelemällä keskikaistaa
tästä mukavuusalueelle
on vielä pitkän matkaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
