puusilmätär

Oli tyttönen nuori, kauniskin
joka sulhon nuoren, komean
tahtoi saattaa luokse alttarin
ja kuulla hääkellojen soinnin kumean

Vaan salaisuutensa on kaikilla
joku kauan sitten mietiskeli
niin mmyös morsmaikulla
joka mieleltään oli kuin kyöpeli

Sulho luuli jo kohdanneensa onnen
kun hääpäivä viimein koitti
vaan heti jälkeen aamenen
morsian häävieraat teloitti

Vaan miestänsä rakasti
tuo nuori nainen, murhaaja raaka
vaikka appivanhempansa teloitti
oli vieressään miehen turvallista maata

Mut' mies kaihtoi nuorikkoaan
pelkäsi enempi kuin mitään muuta
nainen vain jatkoi veritekojaan
yöllä kuin susi ulvoi kuuta

Vaan eräänä kylmänä aamuna
ei tyttönen noussut sängystään
oli miehestään tullut murhaaja
kädessänsä hirttolenkin toinen pää

Kävikin niin hullusti
että mies murhista tuomittiin
vaikka kuinka itseään puolusti
hälle vaimonsa murhatyöt suomittiin

Ja niin joutui vankilaan
aivan turhaan syytön mies
jos ois vaimonsa antanut jatkaa vaan
olis voinut olla ain' turvassa, kuka ties.

Elämä on epäreilua.