Narcissoksen Hovissa
Palatsissaan istuu pöytänsä äärellä
kuningas Egoismi nauraen rehvakkaasti
syödessään sieluani.
Palaset minuudestani
vain tipahtelevat lattialle
kantaessani palvelijanasi
ties kuinka monetta osaa
itsestäni pöytääsi.
Tähteet, mitä jää jäljelle
heität rehvastellen lattialle
ja annat koirasi syödä ne.
Lopulta, kun sielustani ei ole jäljellä enää mitään,
heität minut ulos hyiseen pakkaseen.
Selite:
Kirjoitin tämän runon joitakin kuukausia sitten. Henkilökohtaisen aiheensa vuoksi en heti kyennyt julkaisemaan sitä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
