pienihiiritiikeri

Pidin tästä. Runossa on oma, vetoava rauhansa ja seesteisyytensä. Vahvimmillaan runo on niissä kohdissa, kun substantiivit kalahtavat lukijan kalloon kunnolla: "lyijykynä, kalenterimerkintä, sulkakynä." Toisaalta sitten "lauseet, muistot, unelmat, tunne" ovat epämääräisempiä, abstraktimpia ilmaisuja, joista ei niin helposti mieli nappaa kiinni. Entäpä jos esim. "muistoja" - sanan sijalla olisikin jokin muisto auki kirjoitettuna tyyliin se kesäpäivä rannalla toissavuonna tai "unelman" tilalla merenrantakoti Floridassa tms? Lopetus ja kursivointi toimivat hyvin, samoin alun yliviivaukset. Ne pakottavat lukijan nuudelin heti toimimaan kovemmin. 

Pidän kovasti. Epävarmuus ja varmuus, sitähän se on.

On hyvä jossitella elämässä, mutta kunhan siihen ei mene koko elämä.

Yliviivatut sanat herättivät mielenkiinnon ja nostivat runon tasoa samoin kaksi viimeistä riviä.

Ei vitsi miten upea! Jälleen kerran. Ja runon loppu
on jotenkin vielä huikaisevampi (jos se edes on mahdollista). Tuosta tunteesta on jotenkin niin helppo saada kiinni, koska olet avannut sen niin täydellisesti paperille. Tuntuu lähes siltä kuin olisit kirjoittanut minun oman tarinani, niin läheinen siitä heti tulee. Niin kaunista ja taidokasta tekstiä!  

Suoritetaan piha-alueen viihtyisyyden lisääminen, sekä putkiremontin hankesuunnittelu. 

 

Kirkkain silmin vielä sulle väittävät: Totta kai taiteilijat käyvät lenkillä. 

 

Totta kai. 

Aivan kaikkea en kaikkeudessakaan ymmärrä, en usko että on tarkoituskaan moinen, yhteyksien muodostuksessa joskus yritettiin mainostaa jotenkin että connectin people... no nyt mennään tätä aikaa ja se rientää... mutta sitä talkoohenkeä vetäessä voisi koittaa synnyttää ajatusta josta johtaisi jotain jota kohtaisi aivan mielellään itse kukin, koska vaan, missä vaan ja milloin hyvänsä, olisi niin kuin itse oppinut jotain, aivan itsestään, muistoinen kaikkineen... no nyt meen hunteeraamaan jonkun Kiven alle... että mitä nyt taas, pitikin...  :D