Kuinka kauan minun on vielä rakastettava.
Kuinka kovaa ja kuinka lujaa.
Kunnes minussa on vain luuta ja kuivaa nahkaa.
Kunnes minusta valuu viimeinenkin pisara.
Kunnes hän peittyy vaaleaan häähuntuun
ja minä olen jo palanut tuhkaksi tulessa, joka
syttyi hellyyden janosta.
Janosta joka jäi janoksi,
jota hän ei ikinä enää tarttunut kädestä.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| PEZdirector | yli 6000 km myöhemmin | 13.9.2007 | 1 | Runo |
| PEZdirector | Jumalankantavaa | 9.6.2007 | 3 | Runo |
| PEZdirector | Karkuun Sinua Kohti | 7.6.2007 | 1 | Runo |
| PEZdirector | Nimetön | 24.11.2006 | 1 | Runo |
| PEZdirector | Nimetön | 14.11.2006 | 0 | Runo |
| PEZdirector | Nimetön | 18.10.2006 | 0 | Runo |
| PEZdirector | Nimetön | 23.8.2006 | 0 | Runo |
| PEZdirector | Nimetön | 16.6.2006 | 0 | Runo |
| PEZdirector | Nimetön | 16.6.2006 | 2 | Runo |
| PEZdirector | Nimetön | 5.6.2006 | 0 | Runo |
Kommentit
Rakkaus paranee vain kuolemassa, kysymys ja vastaus samassa runossa