Sumua
Olin luullut eläväni sumussa
ikiajat
elämä jossain
kuin sumupoijun ääni
epämääräisessä suunnassa
raskas leijuva läpinäkymätön
muiden elämä
minä näkymättömissä
harmaan ympäröimänä
sitten jotain liikkui
tajunta ei osannut sitä
ei tiennyt
muistanut
jossain väreili
jotain tapahtui
tulit elämääni
kuin vene sumusta
hiljaa lipuen
äänettömästi läpinäkymättömästä
pieni väre kokkapuusta
sitten hahmo
lopulta kokka karahti rantahietikolle
ja näin sinut
todellisena
et ollut eksynyt
haaksikkoutunut
tulit vain
kohtalon ohjaamana
luokseni
saarelleni tuomaan elämää
jota en enää uskonut kohtaavani
sumu on hälvennyt ja aurinko paistaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
toinen ihminen voi antaa auringon.
Sumuisenakin päivänä.
Runosi on Hyvin koskettavaa luettavaa, Kiitos.