Nimetön
Sukellan sivistyneen näkökulman läpi ja huomaan etten enää rakasta riskejä Eläminen on vitun kallista eikä mitään saa ilmaiseksi Sanat humisevat korvissa keskittyessäni laskemaan, merkityksetön solina muuttuu virraksi jota ei voi uida vastaan Läheisyys sattuu useammalla tasolla kuin mitä ilmakehässä on kerroksia kun kaipuu ei kohtaa ja se oikea syli on jossain megaparsekin päässä Täytyy päästä pois siitäkin huolimatta että kotiin on vaikea mennä jos se ei tarkoita mitään Vastuu on käyttäjällä mutta en minäkään syytön ole Väärä määränpää ja välinpitämättömyys, siitä tietää että väliasema olisi ollut se ainoa oikea ratkaisu turvassa sen lämmössä joka välittää silloinkin kun itse en
Selite:
<PRE>
I’ll find no solace
In your poor apology
In your regret that sounds absurd
And keep singing
</PRE>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen hieno runo, mikä ei aukea helposti. Mieleen tulee paluu totuttuun seikkailujen jälkeen.