Harsittua valoa
Loppukesän viimeisinä iltoina
kun järvi jo
kalpenee hiljaa
Laakean maiseman keskellä
pysähdyn
hengitän kypsää viljaa
yhden hengenvedon ajaksi
tunnen itseni kovin murheelliseksi
sunnuntaina lojun aitan hetekalla
tosi vakavana
Margaret Millar: Tappava ilma
sinä riisut silmälasini
ja minä tuhahdan
syksy tuo aina ikävän
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi