Radalla I
Maailma on sun
veisu muiston vanhan niin
mieleeni manaa
karikolle kun
menivät suunnitelmat
suunta hukassa
sitten poijuun kun
tarttua niin yritin
kartta katosi
eteen kurotin
maailma on sun kun soi
vielä hävisin
luolassani vain
yksinäisen karjunnan
itselle huusin
vailla toivoa
kylmin käsin haroen
tyhjää kosketin
sitten heräsin
uuteen aamuun likaiseen
pettyä sain taas
tänä iltana
sateen näin hipsiessä
siihen palasin
selän kääntänyt
olen sille riimulle
yksi monista
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi