jmtsi

Mitä voi liha, veri ja sielu silloin,

kun edessä on luonnonvoima

Sinä iltana tanssit kuin jumalatar

herkkyydessä, hartaudessa, voimassa

Myöhemmin en tunnista sua sun omakuvista

Tunnistan sut suupielten asennoista,

laulusta, naurusta, raivosta,

valtamerten etäisyyksistä

Sun kanssa on kuin katsois peiliin, 

josta syvyys tuijottaa takaisin

Se on meri, mut me ei olla saaria

Jokin vetää aina sua kohti.

Mut jatkan ohi

Haluisin jo pysähtyä, jäädä siihen

Tuun aina muistamaan sen,

kun jo ensimmäisenä iltana kannateltiin maailmaa

Ehkä toisiamme myös