Höpsölokki

Sydän repeilee

Paljon polullemme toivoin mahtuvan
käskynkässä ihmetellen kaunistani.

Unelmista kait heräsin
pölkyllä päähän lyötynä
ihastelin, tunteilin, rakastin.

Liian korkea ylämäki
saavuttamattomissa
tuiskussa, viimassa.

Hetket kanssasi lisää
olisimme laskeneet
likurilla mäen alas
syleillen, nauraen
syvempään rakkauteen.
 
Kapenevassa ylämäessä
yhteemme auringossa.

Mahtavat sydämemme
jäivät suutelematta?

Luisuminen alas
lavenevaa alamäkeä
haihtua pois.

Repaleisin sydämin
kylmiin varjoihin.

Pois ulottumattomiin.