Ehkä hän kirjoittaa jotain

kohmeisilla käsillään parempaa maailmaa

jossa tuhannet simpukankuoret ropisevat äänekkäästi yön laskeuduttua

pistää sen rintataskuunsa

niin ettei syksyn sade pääse kastelemaan

kokonaisuuden ulkokehällä

aina jotain epätäydellistä

kartoittamatonta, pehmeää ihoa

jotta aurinkokin voi ikävöidä

kahmin syliini kuumaa saippuavettä

ja katselen, kuinka kaksi lintua

pyrähdyksittäin

hehkuvine silmineen