flere

sä veit multa kaikki sanat ja ilmeet
paitsi ilmeettömyyden

mä en tainnut tajuta, että
joka kerta kun sä hymyilit
sä revit multa osan onnea pois
etkä aikonutkaan antaa takaisin

ja jokainen katse
joka pysähdytti mut
halvaannutti mua hiljalleen

ja nyt mä olen kulunut hiekkapaperi
seinään heitetty posliininukke

mulla ei ole enää muuta
kuin verta vuotavat haavat
ja kyyneleet, aina silloin tällöin