Kasvoton mies
Se astuu ovesta sisään, siihen seisomaan jää,
eikä ole edes ensimmäinen kerta tää.
Se valittaa, jankuttaa, nalkuttaa vaan
hirveen päänsäryn jo sen kasvoista saan.
Sanoo ”et ole ihminen, et eläinkään”
katson sitä, kasvoilleni pelon kuva vain jää.
Tulee uniini aina tuo kasvoton mies,
joka kaiken jo ennen mun syntymää ties.
Se satuttaa, loukkaa, se viihaa vain,
vieraileeko tuo mies mun luonani ain?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tuo mieleen painajaiset ja ikävät traumat
koskettava kirjoitus
Persoonallinen teksti
vahvana.
Tämä Runo jää mieleen.