daniela

Vain tyhjää
ja kuitekin kaikki ajatukset
sikin sokin päässäni.

En muista,
koska puhuin sinulle viimeksi?
- ja enää en voi samalla tavalla puhua.

En muista,
mitkä olivat viimeset sanani sinulle?
-jotain tyhjänpäiväistä ja omia huoliani?

En muista,
kerroinko koskaan tarpeeksi selvästi,
kuinka tärkeä olet?
-nyt et enää ehkä muista sitä.

En muista,
kiitinkö koskaan kaikesta,
mitä sinulta sain.

Muistan vain ne hetket,
kun kirosin
puhelinsoittojasi,
kiireisiin vetoamisen,
siirtämisen aina seuraavaan päivään,
viikkoon, kuukauteen...

Olen pahoillani,
Anna anteeksi.

Olet rakas