Nimetön
Minä rimpuilen irti rakkaudestasi
katseesi aurinkoa kirkkaampi
kuin merestä kuultava yötaivas sydämessäni
Minä käännyn katsoakseni sinuun
huutosi kuolemaa kamalampi
kuin kuuma rauta polttomerkkaisi sieluni
Minä itken sinua yhä
vaikka olen sinua rumempi
kuin itse pahuus katsoisi elämänsä rakkautta kuolemassa
ja hymyilisi
Polttomerkkisi vaatteideni alla
ei lakkaa hiertämästä
Sitä on tosi rakkaus
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullinen,kaihoisa,mutta hyvä runo.