Syksyisen tuulen tunnen ihollani
Eteenpäin kuljen ja menneen taakseni suljen
Kasvoni kantavat mukanaan monet huolet
On kenties ilme hieman vakava
vaikka vuodet raskaat on takana
Kuoreni on karaistunut ehkä jopa kovettunut.
Kuitenkin sisimpäni on avautunut ja laajentunut.
Tunnen enemmän, tunnen syvemmin.
Elän sydämestä, elän itselleni.
Ja itseni kautta kaikkeni rakkailleni annan.
Sydämestä sykkien sieltä hymyillen.
Olen onnellinen
Selite:
Luettavakseni sain tämän kauniin runon.
Kirjoittajan luvalla laitan sen tänne.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
