Katson ikkunasta avointa maisemaa,
se on naapurin takapiha,
omani edessä.
Kuin oma suljettu maailmansa,
jonka taakse minut on lukittu.
Minne ikinä menenkin,
tie ei lopu koskaan.
Mutta entäs nyt,
kun ei ole mitään mihin mennä.
Istun lukittujen ovien takana,
piilossa maailmalta.
Koskaan pelkään,
että minussa on väärää.
En jaksa taistella
ja siksi olen muiden silmissä pelkuri.
Minun taisteluni käydään muualla.
Ne käydään päässäni.
Siksi minä kai olen väärä,
koska päässäni on kaikki sekaisin.
Enkä jaksa panna asioita järjestykseen,
mitä minä siitä hyötyisin.
Jos minä olisin oikeassa,
en olisi enää väärä.
Ja minä olen Väärä,
koska olen minä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sulla on tosi siisti runo, aika masentava tosin..