Boala, boala / Siin laulaa satakiel’

Köysi kaulaan. Lehmä kuoli.
                     Boala. Boala.
Kaivossa sammakko. Eilinen vesi.
Boala. Boala.

Miehet vievät radiomme.
Varastavat neitsyytemme. 
Kutsuvat leikkaajat lihallemme.
Boala. Boala.


Hänen verensä kuiviin vuotanut.
Pikkutytön joki. Nimetön hauta.
                       Boala. Boala

Maailmanpolitiikan arkipäivässä
luettu lehti syntymästään
                                            kuollut,
kaikki se ja enemmän,
autojen saattueet,
pilvet tehtaanpiipuissa, 
       loputtomat selät kumartuneina
solmimaan kankaita, mattoja, 
ilotulitusrakettien naruja.



Kabuum, niin se menee, kabuum
sekunnissa heidän työnsä, taivaalla savu,
käsi kädessä, kabuum
vierasta maata, 
halpaa viinaa, halpa lakana,
aamulla sydän,
              vesilasissa hampaat.







Kuollessasi olet rakastettu.
Kuoliaaksi rakastettu.
Yksinäinen.
Yksin.





Eikä häntä polteta mukanasi.
Ei valella bensiinillä.



Hän kirjoittaa romaanin.
Siin laulaa satakiel’