1.
Pahvilaatikossa päällekkäin unien arkistoja,
täynnä outoja, samettisia näkyjä, joissa viileä
autonratti hyväilee käsiä ja tie päättyy aina musiikkiin -
ja joissa aamun hyväilevässä nektariinissa herääminen on täynnä naurua
ja yhtä äkkiä kaikki on täynnä tiivistymismekanismeja, jotka muuttavat
kaiken karnevaalivaahdoksi ja karamellikorviksi.
2.
Unissa on myös toinen valtakunta, jossa sielu asuu ja jota se vartioi.
Sinne ilmestyy aina tyhjästä eläinten jälkiä:
kettujen,ilvesten, mäyrien ja jänisten
jälkiä.
Siellä voi katsoa sormiensa välistä pilviä ja kuvitella
ne veneiksi, jotka seilaavat auringon virrassa.
3.
En enää tiedä, kuka olen, vaikka tiedän itsestäni kaiken.
Ehkä sieluni on alkanut vaeltajaksi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
