Määränpää ikuinen sateenkaarimaa

Niin ne rivit rakoilee,
pari parittomaksi alenee
Vie tuuli viestin taivaaseen,
piirtää kivitaltta tutun nimen.
Taakse jäänyt polvilleen putoaa,
huutaa multaan syvää suruaan,
vaikka hetken yksin vaeltaa
tietää, että kuolema parittaa.

Ei tästä elämästä saa,
ottaa pikauusintaa.
Toisen rakkautta lainataan,
se joskus pois karhutaan.

Miten saa toisen tajuamaan,
että voi ikuisesti odottaa.
Kun rakkaus raju tulena roihuaa,
täyttää punallaan kesän aamutaivaan
saa se väistämättömän unohtamaan.
Vaikka haluaa aikaa hidastaa,
yhä nopeammin elämä kuljettaa
määränpää ikuinen sateenkaarimaa.

Ei tästä elämästä saa,
ottaa pikauusintaa.
Toisen rakkautta lainataan,
se joskus pois karhutaan.
Määränpää ikuinen satenkaarimaa,
siellä jaksan sua odottaa.