Älä itke

Vesipisarat valuvat pitkin poskiani
ne muodostavat jokia
syviä uurteita
samoin kuin äänesi
joka kaikuu seiniltä
seuraa nurkkaan ja penetroi ihohuokoseni
haluan huutaa mutta ääneni kuiskaa hiljaa
”anteeksi,” sanon ja painan pääni
kaikusi kasvaa
älä itke turhasta
annat minulle vielä syyn vuodattaa kyyneleitäni 
enkä vieläkään tiedä tunnenko ihollani sateen vai sylkipisarasi
ja huudat, huudat niin kovaa että korviini sattuu
julistat minut jälleen kelvottomaksi ja saatat rippeet itsetunnostani
lepäämään mullan alle