Niin yksin, yksin ajatusten kanssa.
Purkaen tunteita kirjoitukseen.
Tunteet pysyvät aina matkassa, mustassa kirjassa.
Minne jättäisin kirjan suruineen?
Törmään tiellä odottamattomaan ystävään.
Siihen se ilmestyy omalta sortuilevalta tieltään.
Suru lakkaa koputtelemasta ovelle.
On valo ilmestynyt pimeälle tielle.
Kerrankin odotan jotain, odotan tapaamista.
Odotan hauskoja hetkiä, joita on viikonloppuna luvassa.
Hymy sydämessä, ei vain huulilla.
Edellinen ulospäin hymyily on tarttunut sisäänkin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
