Kyyneleet

kyyneleilläni kastelen kukkani 

yksinäisyyden tunne seuranani

eikö kukaan kuule tai huomaa

lämmin peitto minua suojaa

surullisuus on jo tuttua

aivoni kuin puuroa 

mikään ei tunnu miltään

kaikki ilo minulta viedään

mutta kun hänen kirkkaat silmät nään

ei minulta huolta tai murhetta löydykkään

onnellisin tyttö päällä maan

kun hänen luona olla saan

sitten kun aika koittaa

tule kotiin äitini soittaa

ikävä ja suru takaisin palaa

viimeisen kerran häntä halaan