Kutsun sinua

Katson sinua silmilläni

kosken sinua kädelläni

kutsun sinua sielullani

eikä mikään ole niin kuin äsken

tämän valkean taivaan alla

veitsenterä puhkoo ilmaa

kutsun sinua sielullani

sielusi silmät vastaavat katseeseeni

kosketan jumalallisuutta

joka on rakkaus

loputon

iätön

rajaton

kuin syksyn lehden tippuminen autiossa metsässä

on minun huutoni

kohti sinua

missä kuljetkaan

onko tässä maailmassa kuutioiden sisällä

jonka hengityksemme on jäädyttänyt

huurtanut silmämme

äänemme pudonneet jalkoihimme

vielä aikaa murtaa jää

jää joka on muistoista veistetty

ripustettu eteemme

ja sisäämme

tämän valkean taivaan alla

kuutioiden sisällä pakkanen puhkoo ilmaa

kutsun sinua