ja sitten!
yht'äkkiä muistat
sadun jonka kivimuurissa
tuhannet okaiset ruusut
eivät estä prinssiä
pelastamasta
elämänsä prinsessaa
ja niin, jäät odotuksen tunnelmaan
vilkaiset peiliin
nojaa, ei voi puhua kutreista
ei oljenkeltaisuudesta
silittämättä siisti-mekko rypytön, iho ei
ei kuulas, maidonvalkoinen
vaan elämän muistosinfonia
jossa ilo silmien nurkissa
tuskat syvällä sielussa
ja prinssikin, ei taida lonkiltaan
muuria ylittää, ei huonolta näöltään
okia huomaa vaan repii riekaleiksi
vaatteensa, kasvonsa, kätensä
ja kun hän vihdoin konttaa
raadeltuna prinsessavuoteesi luo
olet valmis, laahautumisääneen heränneenä
ilman sadun suudelmaa,
virittäytyneenä paikkaamaan urhon haavaumat
ja tarina saa onnellisen loppunsa tai sitten
ei
yht'äkkiä muistat
sadun jonka kivimuurissa
tuhannet okaiset ruusut
eivät estä prinssiä
pelastamasta
elämänsä prinsessaa
ja niin, jäät odotuksen tunnelmaan
vilkaiset peiliin
nojaa, ei voi puhua kutreista
ei oljenkeltaisuudesta
silittämättä siisti-mekko rypytön, iho ei
ei kuulas, maidonvalkoinen
vaan elämän muistosinfonia
jossa ilo silmien nurkissa
tuskat syvällä sielussa
ja prinssikin, ei taida lonkiltaan
muuria ylittää, ei huonolta näöltään
okia huomaa vaan repii riekaleiksi
vaatteensa, kasvonsa, kätensä
ja kun hän vihdoin konttaa
raadeltuna prinsessavuoteesi luo
olet valmis, laahautumisääneen heränneenä
ilman sadun suudelmaa,
virittäytyneenä paikkaamaan urhon haavaumat
ja tarina saa onnellisen loppunsa tai sitten
ei
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut