Kierrän sokeana pitkin kämppää/
etsien terää tarpeeksi terävää/
Huikka pullosta/
mintun maku jää huuliini/
Rikon lasin/
rikon lampun/
Mutten saa rikottua ihoani/
en ainakaan niin syvälle kuin toivoin/
Nauran itselleni ja otan uuden huikan/
Luulin jo parantuneeni/
Viimeksi tänään sanoin voivani hyvin/
"Ensi viikolla alotan normi rytmin"/
Nyt vain toivon ihmistä tänne/
Halaamaan pahan olon ja vainoharhaisuuden pois/
Miksi numeron valitseminen on liian vaikeaa/
Noh, näemme huomenna/
toivon mukaan..../
Ja jos Sinä et auta minua/
haen avun muualta/
Koska tiedän että edes yksi välittää/
Vaikka en enää jaksaisi/
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
voimia sinne, itse olen nähnyt tuon tilanteen liian useita kertoja kaveripiirissäni.. vahva runo, vaikka onkin surumielinen ja aiheeltaan murheellinen/haikea/alakuloinen! silti niian ja kumarran, koska tiedän miten vaikeaa ihmisten on puhua tai saati kirjoittaa tuollaisista asioista paperille, ja vaatii tosi paljon rohkeutta vieläpä se tuotos tänne julkaistavaksi.. *voimahali*
älä tee sitä
jaksa katsoa huomispäivä
aina
Tsemppiä! Viiltävä herkkä runo!