Tiedät
että olen
luonasi vielä,
kun aamulla säteet
kultaavat joen.
Tiedät
että olen siinä,
kun yö heittää
varjonsa maisemaan,
kun kuu kiipeää
metsänrajan takaa.
Mutta päivän;
päivän ajan viipyilen
unelmissasi,
päivän kutittelen
kupeitasi vain ajatellen
Sinua.
Haihdun
aamu-usvan mukana,
satelen takaisin nurmellesi,
jokesi mutkaan.
Yöksi palaan taas.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit