pompejin kujilla
on kuin kuulisi sepän takomiset
on kuin kuulisi jyvämyllyn jauhavan
siemenet jauhoiksi
kuin näkisi laattamestarit työssään
kiinnittämässä juhlatilojen
seinille upeita käsinmaalattuja teoksiaan
tai frescomestarit maaväreineen
taikomassa kalkittua pintaa taiteeksi
kuin kuulisi vankkureiden kulkevan
kapeilla kujilla, klonkson-klonkson
kuin näkisi sadeveden virtaamisen katujen
syvennyksissä, jätteitä kuljettaen
kuin olisi hetken siinä elämässä
pliniuksen oppeja pänttäämässä
kuin olisi orja joka palveli
kysymyksittä isäntäänsä
kaupungin syke, värit, kylpylät
sen kauneus lumosi paikalla kävijät
ihastuttaen kauppaa käyvät roomalaiset
--
ja sitten puhui luonto kauhistuttavalla tavalla
kivi- ja tuhkasade ja niiden jälkeen magma
naulitsivat elävät sijoilleen
tukehduttivat, polttivat
ja me lähes pari vuosituhatta myöhemmin
paikalleen kuolleiden kuolinasentoja
valoksissa ihmettelemme, myötäeläen tuskaa
ja kärsimystä kun jumalan koura pyyhkäisi
tappaen, armoa antamatta
--
- pohjoisempana -
me viritimme sianrakkoa ikkunoiksi hirsimajoihin
heimojen taistellessa verissä päin metsästysmaista
- kalevalanlaulu soi -
on kuin kuulisi sepän takomiset
on kuin kuulisi jyvämyllyn jauhavan
siemenet jauhoiksi
kuin näkisi laattamestarit työssään
kiinnittämässä juhlatilojen
seinille upeita käsinmaalattuja teoksiaan
tai frescomestarit maaväreineen
taikomassa kalkittua pintaa taiteeksi
kuin kuulisi vankkureiden kulkevan
kapeilla kujilla, klonkson-klonkson
kuin näkisi sadeveden virtaamisen katujen
syvennyksissä, jätteitä kuljettaen
kuin olisi hetken siinä elämässä
pliniuksen oppeja pänttäämässä
kuin olisi orja joka palveli
kysymyksittä isäntäänsä
kaupungin syke, värit, kylpylät
sen kauneus lumosi paikalla kävijät
ihastuttaen kauppaa käyvät roomalaiset
--
ja sitten puhui luonto kauhistuttavalla tavalla
kivi- ja tuhkasade ja niiden jälkeen magma
naulitsivat elävät sijoilleen
tukehduttivat, polttivat
ja me lähes pari vuosituhatta myöhemmin
paikalleen kuolleiden kuolinasentoja
valoksissa ihmettelemme, myötäeläen tuskaa
ja kärsimystä kun jumalan koura pyyhkäisi
tappaen, armoa antamatta
--
- pohjoisempana -
me viritimme sianrakkoa ikkunoiksi hirsimajoihin
heimojen taistellessa verissä päin metsästysmaista
- kalevalanlaulu soi -
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Täälläkin vaarojen lakia ovat ammoin huuhtoneet merten laineet...
- ajatuksin puhuttelee historiaa avaava runosi
ja, samoin - Hyvää Uutta Vuotta, sanarikasta sellaista!
Sivut