Äidille

Kaupungit valot
kirkkaana loistaa
talvisen taivaan
valaisten
Puunrungot mustat
on lumen alla
ja metsä synkeä,
hiljainen

Mä kaipaan jonnekin
kauas täältä
elämä joskus
kun ahdistaa
Sä mua katselet
pilvien päältä
niin uskon,
vaikka en nähdä saa.

On vuodet vierineet,
askeleeni
polulta toiselle kulkeneet
Oon hetken viipynyt risteyksissä,
tiet alkaneet on
ja päättyneet

En ole oikein
elänyt aina,
en lailla hyvien
ihmisten
On silti turhaa
harteillaan kantaa
painoa menneiden virheiden

Oon aivan yksin,
niin joskus luulen,
sylissä kylmän maailman
Mut jostain silloin
äänesi kuulen,
se toivoo vielä mun jatkavan

Taivaalle tahdon
katseeni nostaa,
sun tähtes sieltä mua
lohduttaa
Se hohkaa valoa
ikuisuuden
ja uskon niin,
se mua johdattaa

Kun kerran päättyy
matkani täällä
me ikuisuudessa kohdataan
Jossakin siellä
tähtien päällä
kaikki kyyneleet kuivataan