Sydänlampi

Myrskyni on laantunut,
mereni kutistunut lammeksi.
-jollainen se on varmaan aina ollutkin
vaikken rantaa aaltojen takaa nähnytkään...

Oloni on epätodellinen
enkä osaa olla etsimättä pyörrettä joka imaisee minut
-vain koska olen päättänyt luottaa tyveneen.

Muistin syövereistä maistuu suola
joka sokaisi silmät korkeilla aalloillaan.
Tukki korvat huumaavalla pauhullaan ja vei puhekyvyn hetkeksi.
Kauhon yhtäkkisen pelon vallassa käsin, vaikka tarjolla on nykyisin airotkin.

Airot, jolla pääsisin minne mielin
mutta haluni on olla tässä, oman lampeni lumpeena.

Oloni epätodellisuudessani odotan silti pyörrettä,
mutta se ei tullut tänäänkään.
Ei kuulu pauhua, ei sokaise vesi.

Olen turvassa tänäänkin.


Muistona hienoinen jälkimaku
viimeisen myrskyn synnyttäneestä merisairaudesta.
Mietin, kauankohan tätä kestää?