Rakkautta,
Vailla yksin kylmissäni pakkasessa, ikiroudassa jäätynyt.
Riutunut, väsynyt, rypistynyt, merenpohjaan huuhtoutunut.
Eksyneenä harhailua, upoksissa, lentohiekkaan vajonnut.
Kauanko? Milloin perillä? Mihin hävisi päivät? Aika kadonnut.
Miten monta askelta? Miten monet portaat? Askel lyhentynyt.
EI Ole
Ilo, suru, kyyneleet ovat pitäneet vuorollaan kokonaan omanaan.
Raivo, tuska, katumus ovat kaikki tutuiksi tulleet tahtomattaan.
Toivo, häpeä, lempeys mahtuvat näkymään yhteen laajakuvaan.
Hurmio, apatia, tyyneys kulkee samoista ovista ulos ja sisään.
Tunteellisen sielun sydämessä elämisen tragedia kohti kuoloaan.
OLEMASSA
kuin
Elokuvissa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit