Yö kietoo ihmisen
kuin kapaloon
vanhan sairaankin
uni silittää
kasvoille lapsuuskesien
aamuisen valon
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Yö kietoo ihmisen
kuin kapaloon
vanhan sairaankin
uni silittää
kasvoille lapsuuskesien
aamuisen valon
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
Tupasvilla | Nimetön | 22.3.2015 | 8 | Runo |
Tupasvilla | Nimetön | 22.3.2015 | 13 | Runo |
Tupasvilla | Nimetön | 21.3.2015 | 7 | Runo |
Tupasvilla | Nimetön | 24.2.2015 | 8 | Runo |
Tupasvilla | Nimetön | 30.1.2015 | 0 | Runo |
Tupasvilla | Nimetön | 11.1.2015 | 7 | Runo |
Tupasvilla | Nimetön | 11.1.2015 | 10 | Runo |
Tupasvilla | Nimetön | 11.1.2015 | 18 | Runo |
Tupasvilla | Nimetön | 11.1.2015 | 6 | Runo |
Tupasvilla | Nimetön | 11.1.2015 | 5 | Runo |
Kommentit
Lämmin ajatus kauniissa runossasi
Lohdullisen kaunis, ja herkkä.
Lämminhenkinen runo. Erityisen hieno on
kohta jossa: "uni silittää.. "
Yö ovat turvalliset tässä runossa. Aivan, tuntuu aamu tulevan aikaisin. Kun uni on silittänyt aamuisella valolla, voi rauhaisin mielin viivytellen nousta päivän kumppaniksi
Lämpimin silmin nähtyä.
Lämmin, hyvin hoitava runosi!
herkkä todella kaunis runo, surumieltäkin ja todella hetkessä olemista, toivoa