seison asfalttitien reunalla,
joka vie kotiin, takaisin.
en haluaisi vielä palata sinne,
kohdata kaikkia muistoja entisistä ajoista.
en haluaisi jäädä paikoillenikaan,
tekisi mieli juosta niin kauas kuin tietä riittää,
mutta samalla haluaisin pysähtyä.
ohitseni kulkee paljon autoja,
ja ilta-aurinko laskee selkäni taakse.
sitten se tapahtuu :
ajat autolla viereeni,
nousen kyytiin ja lähdet ajamaan lujaa.
mutta et suinkaan kotiin,
vaan ilta-aurinkoon päin.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
