kannustit minua eteenpäin aina silloin,
kun olin vajonnut suruun ja murheeseen.
sait minut näkemään jotain,
jonka luulin olevan satua.
aika kanssasi oli kuin öinen kaupunki :
niin kaunis ja pehmeä,
mutta arvaamaton.
ja kun en eräänä päivänä löytänytkään sinua,
elämästäni hävisi lopullisesti valo,
kaikki vilahti silmieni edestä :
en näkisi enää katsettasi silmissäni,
enkä kokisi enää niitä öitä,
jolloin valvoimme, ja annoimme muun maailman nukkua.
nyt kaikki on ohi,
enkä voi enää koskaan silittää hiuksiasi,
ja antaa kaiken muun olla.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
