askel pimeyteen

Viiltävä tunne sydämmessäni, minkä mä tein väärin, en ymmärtänyt.
Sun sanat viilsivät mun haavat auki, mun masennus tästä vain paheni.
Ei kukaan kuule viimeisiä avunhuutojani, ei kukaan tahdo ymmärtää, mitä mä joudun tekemään.
Mä uskon vielä onneen ikuiseen, kultaiseen aurinkgonpaisteeseen, joka kasvoilleni paistaa ja tuo onnen tunteen, suoraan mun sydämmeen, joka parantaa haavat eilisen, jättäen iholle loisteen kultaisen,vieden mut päivään eiliseen, suruun tuskaiseen, pelkät lasikyyneleet, tippuivat eteiseen, nuoren tytön kaatuessa kylpyhuoneeseen, siivet eivät enää kannattaneet, tyttö astuu jalallaan kohti pimeyteen, ei kukaan enää estää voi, päivä vaihtuu jo huomiseen...