Tulit elämääni ja unelmiini. Sinut sydämeeni talletin.
Pyörit ja kehräsit, kuin pesää tehden, aikeenasi
jäädä ikuisiksi ajoiksi. Sinut vartioimatta jätin,
aikeisiisi uskoen, ja yht´äkkiä huomasin sinun sieltä poistuneen.
Nyt sydämeni yksin itkee, suuri reikä kyljessään.
Ja taas kerran minä vannon, ei enää ikinä, koskaan
en enää ketään sydämeeni päästä!
Vaan lienenkö uskon siihen itsekään?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit