Tulet mieleeni aina iltaisin
kun lumi peittää hiljaisten kotien ikkunaruudut
kun sähköt on katki, poikki
ja makaan hereillä kynttilän valossa
kun yritän löytää itsestäni sen, joka on surullinen
ja miksi
tulet mieleeni tuhansina kasvoina
tuhansissa nauruissa ja hymyjen uurtamissa rypyissä
lauseissa ja eleissä, käsien liikkeissä
tulet mieleeni iloisena ja allapäin
tulet mieleeni täydellisenä
ja täysin keskeneräisenä
enkä koskaan kysy miksi
tai halua tietää
haluan antaa anteeksi, jättää väliin ja ohittaa
käydä läpi ja etsiä syyn
jokaisella yksityiskohdalle
haluan koskettaa ja todeta ihon
kylmäksi, sydämenkin
huomata kaiken uudestaan, saada muistutuksen
haluan silittää polveasi ja olla
mahdollisimman kaukana
haluan etsiä itsestäni sen, joka elää
sinusta, täysin sinusta
kysyä miksi
ohittaa
ja antaa sitten viimein olla
Selite:
loppu jäi vähän ontumaan (: ehkä keksin siihen vielä paremman lopun joskus myöhemmin...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
