Kävelen viileään huoneeseen, jossa lepattavat kynttilän liekit. Kävelen arkun luo, nostan liinan. Ne sanovat että olet siinä. En suostu uskomaan. Et se ole sinä, se on joku muu. Sillä ei ole sinun hymyäsi, sinun silmiesi loistetta, sinun lempeää ääntäsi. Katson liikkumatta makaavaa hahmoa, jonka silmät eivät loista, eivätkä huulet hymyile. Kasvot ovat tuskan vääristämät, silmät tuijottavat puoliavoimina ikuisuuteen. Pian tajuan että edessäni on vain tyhjä kuori, jonka jätit maan päälle lentäessäsi taivaaseen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit