Jälleenrakennus.

Runoilija armahdettu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.2.2004
Viimeksi paikalla: 11.10.2020 23:18

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
19.8.1989

Minä, jonka mielessä on sanoja liikaakiin. Joka joskus ahdistuu siitä, kun ei saa tunteitaan ulos millään keinolla. Minä, joka tunnen kaiken täysillä, aurinko/hurrikaani, se olen minä. Hyvä runo saa kädet tärisemään, minä joka itken usein teidän teksteille, joka samastuu helposti. Saatan unohtua tähän hetkeen, sitten ottaa taas kiinni maailmasta ja olla takaisin. Ihminen, joka tarvitsee toista.
 

Sinä jälleenrakensit sieluni
niillä aineksilla mitkä sinulle annoin
karun maan uumenista,

mutta sinun kättesi jälki
teki kauniimpaa työtä kuin
mitä olen koskaan saanut
ihastella silmilläni.

Tunsin jälleen kuinka tuuli
hyväilee huuliani
ja hivelee hiuksiani,
kietoutuen kaulakoruni
ympärille,

samalla kun sinä otat
kädestä kiinni ja siirrät
lämpöäsi minuun kertoen
rakkaudesta.

Joskus pelkäsin tulevaisuutta
enkä halunnut tietää mitä se
on minua varten suunnitellut,

mutta kun sinä tulit ja korjasit
kaiken mikä ennen oli rikki,

olen ollut kärsimätön kuin pieni
lapsi sen eteen,
mitä maailma tuo sinun kanssasi
meille.

Selite: 
Sinä se oot.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot