Eessään seisoin ja silmiinsä katsoin
nimensä lausuin huulin palavin
Ja enemmän kuin koskaan tahdoin
luotaan paeta mut syliinsä takaisin
"Meidät luotiin toisillemme
ollaan yhtä kuten ennenkin
Kiihkon liekit on kohtalomme
sen tiedäthän itsekkin
Tule ja ota mikä sinulle annettiin
ottamaan mikä sinulle kuuluukin!"
Hän kutsui ja lakanoihin silkkisiin
hänet kiedoin ja mieleni helvettiin
Eivät huuleni tavanneet ihoaan
eivät sormeni poltetta sen
Näin härmään peittyneen kylmän maan
yön kalveen pelon ja autiuden
Tuohon lehtoon saavuin kuten ennenkin
sitä Kuilulta puolustamaan
Vaikka sieluni ties että murtuisin
enkä pois pääsis milloinkaan
Pian murtuvat salvat porttien
ylitse syöksyy avaruuden
Tuo lauma demonien mykkien
ja minä itse johdossa sen
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
