Tuoreita aamuja,
tunnustellen epäilyn ja uteliaisuuden
risteyttämänä kanssaeläjien kuoria
Katse piileksien, varoen tutkii
tuntematonta pintaa
Valo, sen synnyttämät sfäärit,
antaa horisontin paeta auliina
loputtomaan usvaan
Ylväät puut ja niiden raajat,
apliitti olemus peittonaan,
ravistelevat hymyn silmiin
Mieli väräjää viileydestä,
holtittomia sanoja kumpuaa
levottomina toisten huulilta olalle,
jalat kantavat tyytyväisinä uuteen
Niitä aamuja, kun sitä miltei
oppii ymmärtämään arkea
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
