Norkoilet öissäni lukittuna ovena
lapsena joka unohtui liukuportaisiin
Silmät eivät erota värejä
silloin sun katse on kuin lakritsinmustaa lunta
Marraskuun
väärällä puolella
Selkäsi tuijottaa musertavammin
Tuulen hampaat käy takin helmoihin kiinni
Kädet vaativat käsiä
Hämeenlinnan asemalta
irtokarkkien hajuiset huudot
se on meidän Mikä-Mikä-Maa
Pakkelinaamat
pummilla kotiin.
Selite:
& ei me puhuta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi