Kuulen tutun kopinan seuranani
vaistomaisesti katson taakseni.
Ei ketään.
Kun jatkan kävelyä
kuulen sen äänen niin lähellä.
Kops, kops, kops..
Silloin tiedän, että ne ovat jälleen seuranani
vaikka ne olivat minut rauhaan jättäneet hetkeksi.
Yksinäisyyden korkokengät.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi