Politiikkaa

Päivä juoksi lävitseni nopeasti,
poimi minusta kuolemattomat lauseet
lupaa kysymättä,
ruosteen ohentama hakaneula
kahden surunmustan viitan välissä.

Ilta keinahteli luokseni kuin juopunut,
ei ollut tuntevinaan vaikka
olimme hädin tuskin ehtineet erota.

Kun aloimme puhua politiikkaa,
perustelin mielipiteeni päivänvalon vähyydellä,
kun minulle tuli kylmä pääsin
liian tutulta löyhkäävän viitan alle,
lapsuuden kynttilöiden haihtuva savu
sai silmät vuotamaan.

Odotin aamua kuin kuolemaantuomittu,
lopulta se tuli ja huomasin heti,
että päivä oli varustautunut voittamaan tämän sodan,
se oli kaivanut itselleen juoksuhaudan,
jota se juoksi edestakaisin, pääsemättä ylös.

Aloimme juopotella,
päivä itki näkymättömissä
ja levitti ruosteensa taivaanrantaan,
ilta oli sama, vanha ja turvallinen,
minä kehittelin salaa mielessäni uusia lauseita,
jotka muodostaisivat kehykset voittajan puheelle.